Dead Moon - Graveyard & Last Train

  Dead Moon solisti Fred Cole soitti ja lauloi jo 60-luvulla vaikuttaneessa Lollipop Shoppe yhtyeessä. Kyseinen yhtye julkaisi yhden klassikko tason kokopitkän vuonna 1968 'Just Colour'. Musiikkia Fred Cole teki koko elämänsä erilaisissa kokoonpanoissa aina vuoteen 2017 asti. 

Myöhemmin 80-luvulla aloittanut Dead Moon oli Fredin vakavin harrastus. Yhtye on julkaissut ison nipun levyjä ja pääasiassa omalla levymerkillä Tombstone Records. Musiikillinen suunta ei ole herpaantunut varmaan kertaakaan yhdelläkään levyllä ja livenä yhtye jytäsi upeasti. Dead Moon niputtaa kappaleita omanlaisella voimalla ja herkkyydellä. 

Dead Moon 

-Graveyard-

-Last Train-

Wilko Johnson - Some Other Guy

Wilko Johnson on muusikkona ja kitaristina yhdistelmä erittäin mielenkiintoinen paketti. Miehellä on täysin omalaatuinen lavakarisma ja tapa käsitellä omaa instrumenttiaan. Hän liikkuu lavalla hermostuneesti oudoin askelin edestakaisin ja kaiken tämän kattaa erittäinkin pelottava katse. 

Wilko Johnson - Some Other Guy

 

Mudhoney - Revolution

 Pieni pohjustus kappaleeseen; 

 Kappaleen alkuperäinen versio on yhtye Spacemen 3 laulukirjasta ja tarkemmin Pete Kemperin tekemä. Se taidettiin julkaista ensi kerran vuonna 1988. Spacemen 3 yhtyeen musiikki on keitos, jossa hypnoottinen ote ja psykedeelia tuntuu. Heidät niputettiin 80-luvulla ehkä kengäntuijottaja yhtyeisiin, en tiedä. Heidän tekemässään musiikissa useasti kohtasi Detroitin 60-luvun yhtyeiden sukulaisote, kuten myös Velvet Underground henki leijui yllä.

 Revolution kappale tuli kuitenkin itselleni tutuksi splitti-sinkulla, missä Spacemen 3 ja Mudhoney esittävät version toistensa biiseistä. Single ilmestyi pienellä painomäärällä ja ei ilmeisesti niin virallisena. Levymessuilta kuitenkin 90-luvun alkupuolella tuli kannettua kotiin tällainen.

 Alkuperäisjulkaisua en ole kuullut muualta kuin YouTuben kautta, mutta tätä Mudhoney versiota pyöritellyt sitäkin useammin. Täytyy sanoa, että tässä päästään aika lähellä sitä mitä -68 Grande Ballroomissa on varmaan tapahtunut. Yhtye pidättelee kappaletta ja paine kasvaa, kunnes loppuosuudella meinaa kaiuttimet revetä. Sietämättömän upea suoritus! Valitettavasti tämän nauhoituksen tasolla ei pääse niin lähelle kuin stereoiden kautta noustaan. The Biisi! 

Vince Taylor - Brand New Cadillac (70's versio)

 Vince Taylor syntyi maailmaan nimellä Brian Maurice Holden. Vince Taylor and His Playboys yhtyeen keikat olivat varsin vauhdikasta rock and roll-showta 60-luvulla. Homma vedettiin tiukassa nahka-asussa ja suosio oli kovaa Euroopassa, sekä varsinkin Ranskassa. Valitettavasti kynttilä paloi isolla liekillä ja rokkisoitto taisi loppua liian aikaisin ja musiikillista hurmosta loppuaikoina sekoitti jotkut päätä huumaavat ainekset. Vince poistui takavasemmalle ja pakitti Cadillacin autotalliin 80-luvulla. Tässä maistiaisena Vincen mahtibiisi loppuajoilta.

#vincetaylor

The Naked Remain - Heir Of Pretension

Yksinkertaisesti aivan huippumenoa alusta loppuun. Energia on tapissaan ja ote pitää. One Hit Wonder The Naked Remain ja heidän kappale Heir Of Pretension. Mr Spaceman Records julkaisu. Herttaisen Ihanaa! Volyymit oikeaan asentoon ja laukaisualusta oikeaan asentoon! Rock on!

#nakedremain

Surfin' Dead Boys - Flow Down

  Suomen länsirannikolla vaikuttanut rokkiryhmä teki kolme sinkkua 90-luvun alussa. Tässä tarjolla yhtyeen ekalta b-puoli Flow Down. Tiukkaa soitantaa ja potentiaalia olisi ollut enempäänkin.

Julkaisut:

Something Else From Outer Space/Flow Down, XTC-Records 1990

Surf and Destroy - ep, Alternative Action Records 1991

Sex and Money/Flesh, Blood and Bones, Hands Up, 1993

Kappale 'My Baby Don't Care How I Wear My Hair' löytyy Maanalainen Vuosikerta-kokoelmalta.

Kappale 'That Kind Of Girl' Löytyy Kokoelma-ep 33 Special. Hiljaiset Levyt 1989

YouTubessa muutama demonauhoitus. Käy kuuntelemassa👍